Rautakeuhkot
happea haukkoen, elämään vajoten
heittäen kolikkoa, kruuna vai klaava
rautakeuhkot
ajanhampaissa umpeen ahtautuvat
rautakeuhkot
huutaen hiljaa ruvelle ruostuvat
letkun jatkeena, hengitysvajetta
naamion takana sumea maailma
rautakeuhkot
ajanhampaissa umpeen ahtautuvat
rautakeuhkot
huutaen hiljaa ruvelle ruostuvat
Helvetin kone
täyttä kaasua päin seinää
vauhtisokeana kerosiini käryää
liian lujaa, liian kauan
liian kovaa kaiken annan
helvetin kone kun jyrähtää
sähköiset ruumiit henkiin herää
liekit nuolee tulenkantajaa
punainen fosfori karrelle palaa
liian lujaa, liian kauan
aivan turhaan kaiken annan
helvetin kone
Kuoleman ajomies
kahdeksan käden, yhdeksän jalan
kahdentoista sormen kautta vannotun valan
ajomies kuoleman sinetin tuonelan murtaa
"oikeuden ja totuuden" etsijät
noita-kallion haudanryöstäjät
kahdeksan käden, yhdeksän jalan
kahdentoista sormen kautta vannotun valan
ajomies kuoleman sinetin tuonelan murtaa
salatieteiden taitajat
kultin aivopestyt luunsahaajat
luvattu lähde rikkaudet pinnallaan
kaiken tarkoituksen lopulta paljastaa
haapojan perintö odottaa
ei löytynyt suolta onnelaa
kahdeksan käden, yhdeksän jalan
kahdentoista sormen kautta vannotun valan
Loukussa
loukussa taas
pimeydessä ääni rotat seinissä herättää
pelot kiertävät jälleen samaa vanhaa kehää
loukussa taas
hissi ei ylös nouse enää
vaan kellarin pohjasta läpi se rysähtää
kun sivistyksen illuusiot riisutaan
ei enää ole ketään, joka olis valmis auttamaan
auttakaa
loukussa taas
Tuomari
poliisi ja valamiehistö samassa
tuomion täytäntöönpanija
luhistunut yhteiskunta
tuhon jälkeinen maailma
tuomari sinut haluaa
lopulta hän sinut saa
sinut hän vie hautaan
tuomari on valta
oikeudentajuna
vaisto tappajan
pyöveli ilman kasvoja
nauraa giljotiinilla
tuomari sinut haluaa
lopulta hän sinut saa
sinut hän vie hautaan
tuomari on valta
Mausoleumi
kylmää, niin kylmää
graniitti ja jää
raakaa terästä
vasten kalpeita kasvoja
valonsäkeet raoista
lävistävät muistoja
haurautta ja kipua
valuu rikotuista sieluista
luista seinät ovat kasattu
verellä yhteen liimattu
pois
purkakaa ihmisyyden alttarit
ja nostakaa ympärille muurit
turhuuksien linnake
syväjäädytetty valhe
Kyklooppi
sokeiden valtakunnassa
yksisilmäinen on kuningas
kykloopin katseen alla
tottele ja kumarra
yksi silmä, yksi totuus
yksi oikeus, yksi kohtuus
sokeiden valtakunnassa
yksisilmäinen on kuningas
kykloopin katseen alla
tottele ja kumarra
isoveli valvoo, kaiken nähdä tahtoo
konejumalaa palvoo, ihmisyyden ehtoo
sokeiden valtakunta
Sarkofagi
sukupolvelta toiselle
raadetaan kädet verille
jätetään taakka loputon
kärsimysnäytelmä koruton
koteloitua vihaa
ilman vedenjakajaa
säilöttynä ja täynnä
aikaa pysähtynyttä
horuksen silmän alla
pyöritetään ikuisesti ratasta
sukupolvelta toiselle
jatkuu julma perinne
sarkofagi aukeaa
syntymää, työtä ja kuolemaa
kuolemaa
sarkofagi aukeaa
syntymää, työtä, kuolemaa
Mikään ei riitä
eikö mikään riitä
maailma palaa ja kaikkia vituttaa
poltetaan maat, tuhkaan hukutaan
kunhan muutkin kärsiä kunnolla saa
kun ei mikään riitä
tuhon profeetta harhojaan ulostaa
elävät kuolleet paskaa maiskuttaa
timantiksi sen koettaa kiillottaa
sadaksi vuodeksi aika on jäätynyt
itseään vastaan on ihminen kääntynyt
teurastustavoissa ainoa kehitys
siihen on pumpattu kaikki edistys
viimeinen valot lopulta sammuttaa
jos vain ehtii nähdä katkaisijaa
eikä mikään riitä
vitut sitten siitä
Kaaoksen päivät
aika ei ketään armahda
ei mikään ole ikuista
sekasorron valtias ratsailla
edessään uusi uljas maailma
pysyäkseen jäivät
kaaoksen päivät
iäti myrskyn silmässä
tulevaisuus on säkkipimeä
tunnit madellen katoaa
usvaan mitättömään uppoaa
pimeydestä piina ilmestyy
kohtalon peukalo alas kääntyy
pysyäkseen jäivät
kaaoksen päivät